#100 Piirustusta – Päivä 36: Pasmat sekaisin katseesta

Kuvassa hiukan kauhistunut katse, kun yleisö katsoo myöskin päin.

Niin kultaisen käytöksen oppaissa kuin esiintymistaidon kursseilla neuvotaan katsomaan ihmisiä silmiin aina kun puhuu.

Tämä on minusta hyvä neuvo.

On vain eräs ongelma. Joillekin ihmisille silmiin katsominen on niin intensiivinen kokemus, että siitä menee pasmat sekaisin niin, että sanat unohtuvat.

Tunnistan tämän vähän itsestänikin. Varsinkin jos on joku vaikea asia tai tilanne, katsoisin mielelläni vähän sivuun ja miettisin sanoja syvällisemmin.

Jokainen varmaan on kokenut sen, kuinka autossa on mukavaa höpötellä vierekkäin samalla kun katse pyyhkii pellonpiennarta, ja silti siinä on hyvä kontakti toiseen.

Jos sinä olet henkilö, jolle toisia silmiin katsominen on hyvin intensiivinen kokemus ja se sekoittaa ajatuksia, voi esiintymistilanteessa ihan hyvin vuorotella puhetta ja katsekontaktia.

Katso – puhu – katso – puhu.

Käynnissä on luova projekti #The100DayProject. Olin viime vuonna mukana ensimmäistä kertaa, silloin piirsin sata yksinkertaista raapustusta viestinnästä (Linkki vie Google Slides -kirjaseen).

Tekeminen oli niin kivaa, että päätin lähteä uudelleen mukaan.

Piirustelen pieniä viestintään ja vuorovaikutukseen liittyviä huomioita.

Käytän häsää: #100piirustusta