#100 Piirustusta – Päivä 46: Sumu

Tyyppi sumun edessä hämmentyneenä.

Löysin eräästä kirjasta uuden vertauksen epäselvälle viestinnälle: ihmiset eivät halua astua sumuun.

Emme mielellään mene tilanteeseen, joka hämmentää – ja vastaavasti tunnemme vetoa tuttua ja ymmärrettävää kohtaan.

Tuttuuden vetovoima on aika hassukin. Minulle soitti kerran toimittaja, jolla oli sama sukunimi kuin minulla. Vieläkin muistan, kuinka lämpimältä tuntui se meidän puhelun pituinen ystävyys.

Mietitään vielä sumua ja halua olla menemättä sinne.

Jos en saa selvää, mikä tiedotteen pointti on, en jatka lukemista.
Jos en ymmärrä, mitä seminaarikutsussa sanotaan, en ilmoittaudu mukaan.
Jos en tajua palvelun käyttöehtoja, lähden äkkiä pois.

Huono puoli on, että “sumu” tuo sanana mieleen “sumuttamisen”, siis tahallisen huijaamisen. Tästä on kyse vain harvoin.

Näkemykseni mukaan epäselvän viestinnän syy on useimmiten tiedon kirous, sisäpiirin kieli tai tavaksi tullut kapulakieli, jolloin parempaa vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti mielestä löydy.

Opin tänään toisenkin aiheeseen liittyvän ilmaisun, englanniksi “muddying water”. “Veden mutaaminen” kertoo tilanteesta, jossa sotkuiset tai moninaiset termit vaikeuttavat ymmärrystä entisestäänkin.

Pikkuisen eri juttu, mutta näkyvyys on siinäkin huono.

Käynnissä on luova projekti #The100DayProject. Olin viime vuonna mukana ensimmäistä kertaa, silloin piirsin sata yksinkertaista raapustusta viestinnästä (Linkki vie Google Slides -kirjaseen).

Tekeminen oli niin kivaa, että päätin lähteä uudelleen mukaan.

Piirustelen pieniä viestintään ja vuorovaikutukseen liittyviä huomioita.

Käytän häsää: #100piirustusta