Astetta ajatellummin asiantuntijabrändistä “Löydy – Brändää itsesi verkossa”

Olen niitä ihmisiä, jotka saavat ihottumaa sanasta “henkilöbrändi”.

Ehkäpä siitä syystä en ole lukenut aikaisemmin kirjaa “Löydy – Brändää itsesi verkossa” (2010).

Vaikka se on tosi hyvä.

Tuija Aallon ja Marylka Yoe Uusisaaren kirjassa mennään syvemmälle kuin “miksi kannattaa olla somessa” tai “miten luoda pelisäännöt organisaatiolle.”

Näistä pointeista sain itse oivalluksia.

Ratkaiseva kysymys kun mietitään someaktiivisuutta: Onko ihmisillä työnantajan puolesta liikkumavaraa puhua alasta?

Onko näin, siis oikeasti? Otetaanpa vaikka ihan oma alani, joka on viestintä. Viestinnän kentällä sattuu koko ajan kohuja ja aivan naurettaviakin vesilasimyrskyjä. Minun kuuluu seurata näitä tilanteita ja analysoida niitä.

Pysyttäydyn yleensä kauempana kohuhommista, ne lähtevät usein niin laukalle ja niissä käy typerää lynkkaamista – esimerkiksi että samasta erehdyksestä kommentoidaan ihmiselle 30 kertaa, vaikka hän olisi pyytänyt sitä anteeksi jo seitsemän kertaa.

Mutta siis ajatuksena: jos someaktiivisuutta työssä toivotaan, ihmisellä pitää oikeasti olla liikkumavaraa puhua alastaan. Tässä ei esimerkiksi käy sellainen, että vain tietyillä meriiteillä saa vastata.

On olemassa tiettyjä vihjeitä siitä, että saattaisi olla aika siirtää osaamista myös verkkoareenoille

  • Pyytävätkö ihmiset sinua usein selittämään asioita tai näyttämään miten joku asia tehdään?
  • Tuleeko sinulle lehtijuttuja lukiessasi mieleen, että olipa tuo epäselvästi sanottu?
  • Kirjoitteletko omasta aloitteestasi muistiin toimintaohjeita tai vinkkejä?

Nämä kertovat siitä, että viestintätyylisi todennäköisesti sopisi someen ja että sinulla olisi siellä paljon annettavaa.

Itse olen järjetön muistiinpanojen tekijä ja aika kova lukemaan. Minusta olisi tyhmää miettiä asioita vain itsekseni.

Muistutus realiteeteista: Monella tutkijalla työnteko vie oikeasti kaiken mahdollisen ajan. Bloggaus ja somehommat jäävät prioriteettilistalla kauas apurahahakemusten, analyysien, artikkelin kirjoittamisen ja kirjallisuuden seuraamisen taakse.

Tähän ei ole temppuja, minuutteja ei taiota mistään lisää. Somesta pois jääminen on myös valinta, jonka voi tehdä.

On olemassa muitakin yleisiä (mielestäni) ylisuuria pelkoja:
“Joudun somemyrskyn keskelle.”
“Kerran julkaistua ei saa sieltä pois.”
“Ei ole tarpeeksi yleisöä”

Ensinnäkin, arkijärjellä ja avuliaalla, ystävällisellä asenteella pääsee tosi pitkälle.

Somen epämiellyttäviin puoliin, kuten tahalliseen väärinymmärtämiseen tai ikäviin retorisiin vetoihin löytyy rakentavia keinoja. Kun pyörii somessa jonkun aikaa, alkaa huomata hyviä ja huonoja toimintatapoja.

Argumenttivirheen osoittaminen ei ole hyvä idea, se lähinnä raivostuttaa. Selventävä ystävällinen kysymys monesti toimii.

Ja hei, keskustelun saa myös lopettaa.
“Kiitos keskustelusta.”
“Tämän keskustelun suunta ei tunnu minusta hyvältä. Palataan asiaan myöhemmin.”
“Laitan Twitterin nyt tältä päivältä kiinni.”

Aikatauluongelmaan auttaa muuten rajaaminen. Törmäsin äskettäin tosi hyvään Twitter-bioon eli siihen lyhyeen esittelytekstiin:
“Twiittaan aina silloin, kun huomaan jotakin josta on hyötyä _____” (Kaupungille, mille hän työskentele ja alalla jota hän tekee).

Henkilöbrändissä tärkeintä: Miksi luottaisin tähän henkilöön?

Retoriikkanörtti minussa valpastuu: Ahaa, taas nousee eetos ykkösasiaksi. Eetos tarkoittaa luottamusta. Voiko tuohon luottaa? Tuleeko hän hyvin aikein vai onko hänellä oma lehmä ojassa?

Esimerkiksi kerran minulle sanottiin, että olen varmaan etsimässä uutta työpaikkaa, koska olen niin aktiivinen somessa. Tosiasiassa vaihdoin pari vuotta sen jälkeen THL:sta Kaskas Medialle ja uskon, että someaktiivisuudestani ei ollut haittaa, mutta ei työnhaku ole ollut minulle mikään motiivi tehdä asioita.

Ne muut kaksi Aristoteleen kolmikostahan olivat paatos ja logos. Asiantuntijoilla tietosisältö – eli logos – korostuu ja saakin minusta korostua. Paatoksen voiman näkee somessa jatkuvasti. Jos katsot minkälaisilla twiiteillä on yli 1000 tykkäystä, on niissä yleensä joku tunteellinen tarina.

Ei pidä aliarvioida tarvetta tulla hyväksytyksi vanhempien kollegoiden silmissä

Varsinkin tutkijayhteisössä tutkijanalut katsovat vanhempia kollegoitaan ylöspäin. Sen takia on todella tärkeää, että organisaation somelistoilta löytyy myös meritoituneita nimiä, professoreita ja tutkimusjohtajia, jotka näyttävät nuoremmille mallia ja rohkaisevat vuorovaikutukseen.

Toivon, että innostut lukemaan Tuijan ja Marylkan kirjan, sillä tässä oli vain pieni osa kirjan annista!

Sen voi lukea kokonaan verkossa ja ostaa myös oikeana kirjana.

Löydy – Brändää itsesi verkossa