Unelmieni loppuraportti

Luen tai oikeammin silmäilen hallituksen kärkihankkeiden loppuraportteja. Hieno työ jää usein kapulakielen vangiksi, on vaikea erottaa mikä on juuri tässä hankkeessa havaittu uusi asia.

Jo yksi muutos parantaisi hankkeiden loppuraportteja: jos johtopäätökset tai tulokset kerrottaisiin heti alussa.

Hankeraporttien ei tarvitsisi noudattaa akateemisen julkaisemisen rakennetta, mutta niin ne usein tekevät.

Jos saisin tehdä unelmieni loppuraportin kehittämishankkeelle, se olisi jotakuinkin:

  1. Ensimmäinen luku: johtopäätökset (luvun kirjoittaminen jätetään viimeiseksi).
  2. Miksi hanke tehtiin? Miksi tehtiin juuri niin kuin tehtiin, eikä toisella lailla.
  3. Mitä tehtiin: mitä, missä, milloin, kenen kanssa. Aikajana. Prosessi. Teoriatieto. Tämän kappaleen elävöittämiseksi kannattaisi koota sitaatteja ja valokuvia ihan alusta asti.
  4. Miten onnistuttiin: arviointi alussa päätetyin mittarein.
  5. Vastaus kysymykseen: Kannattaako muidenkin tehdä näin? Kannattaako seuraavan hallituksen rahoittaa tällaista? Kannattaako naapurin kunnan Maijan tehdä näin? Mukana virheitä ja epäonnistumisia “Älkää tehkö näin.”
  6. Liitteet: kaikki se materiaali, joka turvottaa raporttia mutta joka voi olla hyödyllistä. Muistilistat, templatet, taustamuuttujat.

Kirjoitustyö alkaisi ajatusten kokoamisella. Eli pääasiat mietitäisiin lappumenetelmällä, mind mapilla tai muutoin. Vasta sen jälkeen saa hurauttaa wordin käyntiin.

Raportin päätehtävä olisi kertoa perustellen, kannattiko hanke tehdä – ei myydä tai näyttää asiaa hyvässä valossa.

PS. On jäänyt mieleen. Kymmenen vuotta sitten luin eräästä hankeraportista: “Hankkeen tuloksia ei olisi saatu aikaan ilman hanketta.”

Lue myös