Poikkeuksellinen viestinnän viikko mediassa

Tällä viikolla mediassa on keskusteltu harvinaisen paljon viestinnästä. Teen pienen koosteen, koska tämä oli alallani niin erikoista.

Tiistaina 12.2. oikeuskansleri Tuomas Pöysti aloitti twiittinsä näin: ”Hallituksen esitysten tekstien pituuden kasvu alkaa olla ongelma.”

“Hallituksen esitysten tekstien pituuden kasvu alkaa olla ongelma. Napakkaa kirjoittamista ja ajattelua pykälien yksityiskohtaisissa perusteluissa, koska ne ovat lainsoveltajien työkalu ja ohjaavat lain tulkintaa.”

Tästä pitäisi puhua enemmän. Olemme uutisista nähneet, kuinka lakivaliokunta meinaa hukkua sote-papereihin.

Kuulin ällistyttävän luvun: Hallituksen varsinaisessa sote-esityksessä on noin 3 850 sivua, kun brittien EU-erosopimuksessa vain 585.

Torstaina 14.2. saimme lukea, kuinka ministeri Jari Lindström oli saattaa Suomen välimiesoikeuteen laittamalla nimensä paperiin, jonka sisältöä hän ei täysin käsittänyt.

”Ulkoministeriössä tehtiin hartiavoimin töitä, jotta ministerin suostumus saatiin peruutettua. ”

Perjantaina 15.2. Turun Sanomat ruoti kysymystä, onko oikein että perustuslakiasiantuntijat kommentoivat eduskunnan työtä somessa.

”Asiantunteva julkinen keskustelu vain lisää päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja parhaimmillaan pakottaa kansanedustajat käyttämään asia-argumentteja sen sijaan, että vain laskettaisiin eduskuntaryhmien voimasuhteet”, kansainvälisen lain ja ihmisoikeuksien professori Martin Scheinin sanoo.

Lauantaina 16.2. Hesari kirjoitti, että Tiedon tekemä bullshit-bing…anteeksi pörssitiedote on mahdollisesti jopa rikkonut lakia.

”Epäselvä ja kankea markkinointikieli riivaa jatkuvasti yritysten tiedotteita. Oleellista tietoa on vaikea erottaa epäolennaisesta, koska tiedotteiden perusviestiä hämärretään ammattislangilla ja vierasperäisillä sanoilla.”

Sunnuntain 17.2. Hesarissa oli Ville Elorannan kirjoitus siitä, kuinka valtion liikenneohjauskonserni Traffic Management Finlandilta puuttuu vallan kokonaan suomen- ja ruotsinkielinen nimi. Se on kielilain vastaista.

”Kunnollisesta nimestä ymmärtää heti, että kyseessä on viranomainen.”

Kiitos näistä silmiä avaavista kirjoituksista, HS ja muut. Toivon että puhumme lisää ymmärrettävästä viestinnästä, johon meillä kaikilla on oikeus.