Tavallisen kirjan ihanuudesta

Ihanaa, että kirjassa on sisällysluettelo, sanojen välissä on pieni rako ja virkkeen lopussa piste!

Ensimmäisissä kirjoissa on ollut kamala käyttäjäkokemus.

Parituhatta vuotta sitten Antiikin Kreikassa kirja saattoi olla vaikkapa parikymmentä metriä pitkä papyryskaislasta prässätty rulla.

Käärömäistä kirjaa ei voinut silmäillä, eikä siitä voinut tarkistaa nopeasti mitään.

Syy on tämä.

TEKSTIOLITÄLLAISTASIISAIV
ANALUSTALOPPUUNKIRJAAE
IKÄYTÄNNÖSSÄVOINUTLUKE
AMITENKÄÄNKESKELTÄKOS
KATEKSTISTÄEISAANUTMIT
ÄÄÄNSELVÄÄJASIISPÖTKÖH
ÄNOLIAIVANSAIRAANPITKÄ

Scriptio continua -teksti on kirjoitettu yhteen ilman mitään välejä.

Pötkökirjoitus aiheutti sen, että lukijan piti käytännössä tuntea sisältö jo ennestään, muuten sanojen pätkiminen oli liian vaikeaa.

Sanavälit otettiin käyttöön, voitteko kuvitella, vasta 800-luvulla!

1200-luvulla kirjoihin tuli huomattava helpotus: sisällysluettelo.

Enpä ole tullut aiemmin ajatelleeksi, miten hieno käyttöliittymä aivan tavallisessa kirjassa on.

Lähde: Joshua Foer, Kaiken muistamisen taito

(Photo copyright info: Published in the U.S. before 1923 and public domain in the U.S.)

Muita case-tyyppisiä kirjoituksia