Listojen ystävä luki kirjan tarkistuslistoista

Kuvassa on lyhennettynä samat pointit kuin tällä sivulla.

Kuvassa on lyhennettynä samat pointit kuin tällä sivulla.

Olen listojen ystävä. Luin vastikään Atul Gawanden kirjan “The Checklist Manifesto”, joka kertoo siis tarkistuslistoista. Tarkistuslista on tiivis ohje, jossa on kerrottu jonkin prosessin olennaiset kohdat.

Gawande, ammatiltaan kirurgi, kertoo siinä WHO:lta saamaltaan tehtävästä: hänen piti parantaa leikkaussalien potilasturvallisuutta halvalla, mitattavissa olevalla, mutta vaikuttavalla tavalla.

Gawande ryhtyi suunnittelemaan leikkaussaleihin tarkistuslistoja. Taustaksi hän perehtyi eri ammattilaisten käyttämiin tsekkilistoihin. Hän otti mallia varsinkin lentokoneiden pilottien käyttämistä listoista, mutta kirjassa on muitakin esimerkkejä, esimerkiksi pilvenpiirtäjien rakennustyömailta, joissa virheen seuraus olisi katastrofaalinen.

Poimin kirjasta neuvoja tarkistuslistan tekijöille ja kaltaisilleni lista-ihmisille.

Hyvä tarkistuslista

Valitse listan tyyppi

Onko se tyyppiä Tee-ja-vahvista (jossa tarkistetaan, onko kaikki vaiheet tehty) vai Lue-ja-tee (lue lista ja tee sitten).

Karsi turhat vaiheet

Tarkistuslistaan ei pidä laittaa kaikkia vaiheita. Sen ei ole tarkoitus olla tyhjentävä, koska osan asioista muistaa automaattisesti. Boeing-lentokoneiden ohjaamoiden listoissa on enintään 5–9 vaihetta.

Hyvän tarkistuslistan teko on tasapainottelua: liian karsittu lista ei ole hyödyllinen, mutta liian yksityiskohtainen ei tule käyttöön.

Lista pitää pystyä lukemaan ja sisäistämään nopeasti. Minuutin, puolentoista kohdalla ihmisen mieli alkaa keksiä oikopolkuja ja muuta askaretta.

Varmista selkeys

Edellisestä syystä listassa pitää käyttää yksinkertaista kieltä, sen pitää mahtua yhdelle sivulle eikä muotoilussa saa kikkailla.

Testaa todellisessa tilanteessa

Tarkistuslista pitää laittaa testiin todellisissa olosuhteissa: todellisuus on paljon monimutkaisempi kuin tilanne, missä se on suunniteltu.

Aasinsilta koronavirukseen

Kirjassa oli mielenkiintoinen case-esimerkki saippuan käytöstä ja ohjeistuksista.

Karachissa, Pakistanissa oli huolestuttavan korkea lapsikuolleisuus. Stephen Luby ehdotti tilanteeseen yksinkertaista ideaa: desinfioivan saippuan käyttö.

Alueella toteutettiin vuoden mittainen kampanja ja tutkimus, jossa osalle perheistä jaettiin saippuaa ja heitä opetettiin sen käyttöön. Tulokset olivat vaikuttavia, mm. ripuli ja muut infektiotaudit vähenivät (Lancet 2005).

Saippuayhtiö joutui kuitenkin pettymään, sillä erikoissaippuaa siihen ei tarvittu. Tavallinen saippua tehosi yhtä hyvin.

Ratkaisevaa oli – sen lisäksi että sitä jaettiin ilmaiseksi – että saippuan käytöstä tehtiin selkeillä ohjeilla systemaattista.

Ohjeessa neuvottiin käyttämään saippuaa kuudessa tilanteessa: “Pese vartalo kerran päivässä. Pese kädet aina vessassa käynnin tai vaipanvaihdon jälkeen, ennen ruuanlaittoa ja ennen kuin aterioit tai tarjoat muille ruokaa.”

Se oli enemmän kuin pala saippuaa. Se oli käytöksen muuttaja.

Tämä tuli mieleeni kun luin Ylen uutista: “Korona opetti suomalaiset yskimään ja pesemään kätensä oikein – influenssaan sairastuneiden määrä rajussa laskussa.”

WHO:n tarkistuslistat todella paransivat potilasturvallisuutta, lue esimerkiksi täältä