Puuttuva alku tai loppu on ongelma

Jana, jossa lukee Alku, Keski, Loppu

Tiedättekö sen ohjeen, että esityksessä pitää olla aloitus, keskikohta ja lopetus?

Se tuntui minusta pöljältä neuvolta. Totta kai on alku, keski ja loppu.

Kunnes minulle väännettiin rautalangasta että

aina ei ole alkua. Ja olet kokenut sen. Muistele tilannetta ihmisjoukossa, jossa jonkun puhe kuuluu, ja kohta ihmettelet vieruskaverille: ”Hei puhuuko se meille kaikille?”

Tai kun kuuntelet seminaarissa esitystä ja mietit: ”Miten tää liittyy mihinkään?”

aina ei ole loppua. Se on se kun puhujan aika loppuu kesken ja asioita ladotaan pikavauhdilla.

Tai kun joku kertoo puolikkaan vitsin.

Tai itselleni tuttu tilanne: kesken puhumisen iskeekin epävarmuus, ja ääni alkaa hiljentyä kuin joku vääntäisi volume-napista ja puhe päättyy jämäkästi ”että”.

Puuttuvat alut ja loput ovat ongelma.

Alku ja loppu ovat puheen mieleenpainuvimmat kohdat. Keskiosa taas on helpoin tehdä. Joten paras ideointivoima kannattaa säästää alun ja lopun miettimiseen.

Kirjoitus liittyy sadan päivän piirustushaasteeseen #100DaysProject, jota teen Twitterissä ja Linkedinissä. Tämä ei ihan mahtunut twiittiin.