Suosittu somepäivitys on aina yllätys tekijälleen

Joskus some pääsee yllättämään.

Nimittäin pari viikkoa sitten lauantaina törmäsin netissä STT:n tyylikirjaan, joka oli minusta hyödyllinen. Nappasin sieltä muutaman lainauksen ja jakaa napsautin sen Twitterissä. Enpä osannut arvata, että siitä tulisi syksyn levinnein twiittini.

Kuva twiitistä.

 

Kuvassa ruutukaappaus twiitin statistiikasta.
Tämä on twiitin statistiikkanäkymä. Näyttökertoja twiitillä on 60 000, 1600 on klikannut linkkiä.

Toinen Twitterissä erittäin hyvin levinnyt juttuni tältä syksyltä on tämä viestintäbingo. (Ja tähänhän sain teiltä monilta sisältöjä – KIITOS!)

Kuva twiitistä.

Tiedätkö muuten miten voit katsoa omasta twiitistäsi nämä luvut?

Twitin statistiikka löytyy pystypylvään takaa.
Tuon pienen pystypylväskuvion takaa löytyvät tämän twiitin tilastot. Tarkempia tietoja löytyy Twitterin analytiikasta osoitteesta analytics.twitter.com

Näyttömäärä kertoo monenko ihmisen ”feedissä” eli uutisvirrassa twiitti on ainakin vilahtanut. Vaikka tässäkin jutussa puhuin näyttömäärästä, se ei oikeasti kerro ovatko ihmiset edes nähneet sitä, saati sitten onko se liikauttanut heitä. Siksi näyttömäärää pidetään usein turhakkeena, ei oikeana mittarina.

Jos olet jakanut linkin, sinua kiinnostaa todennäköisesti linkin klikkausmäärä. Esimerkiksi STT:n tyylikirja on saanut twiittini ansiosta sivuilleen 1600 käyntiä, mikä on jo aika paljon. (Voitte laittaa jälkikäteislahjaa tulemaan!) Viestintäbingossa linkkiä oli klikannut vain alle sata.

Twitter ei näytä analytiikassa kommenttien määrää, koska teknisesti ne ovat itsenäisiä twiittejään, joissa sinut mainitaan. Mutta nehän näkyvät siinä twiitin kohdalla.

Nämä ovat itselleni suuria lukuja. Enpä tiedä millaisia oikeiden somestarojen Twitter-tilastot ovat, vaikkapa lähes 250 000 seuraajan Tuomas Enbuske saa varmaan aivan valtavia lukemia.

Kun nyt nämä statistiikat alkoivat kiinnostaa, selvitin yhden kiehtovan keissin, Seppo Knuuttilan kesäisen ”Itämeriketjun” levinneisyyden.

Kuva Seppo Knuuttilan twiitistä.

Laitoin viestiä Sepolle, joka vastasi ja kertoi lukunsa. Olen kamala, mutta en kerro sitä tässä. Toivon että SYKE avaa meille joskus tapausta enemmän, enkä halua pilata yllätystä. Näyttömäärä on komea, tuplasti sen mitä mielessäni arvasin.

Yhdelläkin asiantuntijalla on vaikutusta somessa. Se on mahdollista, kun ilmoitat olevasi olemassa, että tiedät näistä asioista ja olet valmis keskusteluun. Näin tekevät esimerkiksi Seppo Knuuttila, Mari Pantsar ja Olli Kärkkäinen.

Jakokelpoisen somepostauksen salaisuus

Olen vähän kaivellut asioita. Mikä tekee somepostauksesta jakokelpoisen? Sehän on vähän eri asia kuin tykkäys.

Brian Carter Group on tehnyt selvityksen “tarttuvasta” somesisällöstä. Se ei ole aivan uusi ja perustuu Facebook-aineistoon, mutta on minusta konkreettinen ja kiinnostava.

Jakokelpoinen FB-postaus

  • antaa jotakin (alennus, diili, kisa) – HUOM: Arvonnat eivät ole kovin tyylikästä sometoimintaa
  • sisältää neuvoja tai vinkkejä
  • varoittaa jostakin
  • huvittaa
  • inspiroi
  • ällistyttää tai
  • yhdistää

Entä mikä estää jakamisen?

  • lähinnä itsestä tai omasta organisaatiosta puhuminen
  • sisäpiirijutut
  • tykkäysten kerjäily
  • liika kärkevyys tai loukkaava sisältö

Olen huomannut, että joidenkin markkinointi- ja viestintäalan firmojen sometilit tuntuvat vähän sisäpiirin jutuilta – ”Toimistolla jännää, meillä on tässä lampunvarjostimet päässä!” – se tuo mukavasti työntekijät esiin, mutta kannattaa muistaa ihmisen itsekkyys: haluan ITSELLENI hyötyä, ja yrityksillä olisi jakaa hyödyllistä osaamista.

New York Times on aikanaan tehnyt kiintoisan analyysin omasta someyleisöstään. Sen perusteella (2500 vastaajaa) syitä postauksen jakamiseen ovat:

  • ilahduttaminen, viihdyttäminen, tiedon jakaminen
  • näyttäytyminen tietynlaisena ihmisenä
  • seuraajamäärän kasvattaminen, yleisösuhteen ravitseminen
  • itsensä ilmaisu
  • tärkeän asian tai brändin tukeminen

Puhuin nyt lähinnä sisällöstä. Ihmiset ovat tietysti tässä erilaisia. Varsinkin nuoremmalla yleisöllä voi olla kynnys olla ensimmäinen jakaja tai tykkääjä, eli he haluavat että asialla on muiden hyväksyntä (”social proof”).

Tämän takia joissakin organisaatioissa kannustetaan omaa väkeä reippaamminkin somepostauksia jakamaan ja tykkäilemään, mikä ei tietysti anna ihan aitoa kuvaa.

Tästä tulee sitten viraali!

Entäpä sitten se viraalius? Moni haluaisi että omasta postauksesta tulisi viraali, eli se leviäisi somessa nopeasti isolle yleisölle. Sitä ei vaan voi etukäteen päättää. Jos joku olisi keksinyt reseptin, jolla ilmiöstä tulee varmasti viraali, hän olisi jo miljardööri.

Mikä on sitten viraali?

Viraalius on vähän kuin heittäisi veteen kiven, jonka plompsahdus synnyttää renkaita veden pintaan. Mitä pidemmälle aaltorenkaat ulottuvat, sen viraalimpi ilmiö.

Keksitään esimerkki.

On suhteellisen helppoa tehdä somepostaus, josta oma someyleisö tykkää. Laita vaikka kuva koiranpennusta. Vain ihmishirviö voi olla tykkäämättä koiranpennusta.

Mutta jaetaanko sitä eteenpäin? Yleensä ei. Se on sinun koirasi – olisi vähän outoa, että minä jakaisin sen. Postauksesi on pieni kivi, joka ei aiheuta suuria aaltoja.

Tullakseen viraaliksi somepostauksen pitää toimia myös ilman sinua.

Jos koiranpentusi lukee silmälasit päässä lehdestä sote-uutista tekstillä: ”Taisi jäädä luu käteen”, sen voi joku muukin haluta jakaa.

Juttusi pitää olla koskettava, hauska tai vaikka pöyristyttävä myös niille, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan sinusta.

Omista postauksistani viestintäbingo taisi olla viraali. Minut on jopa pari kertaa esitelty henkilönä, joka “teki sen bingon”.

Miksi tämmöisiä asioita kannattaa miettiä?

Somen algoritmien takia. Ilmaista lounasta ei somessa enää tarjoilla. Organisaatio joutuu joko maksamaan sisällön näyttämisestä tai tehdä sisältöä, jota ihmiset jakavat tai joka herättää keskustelua.

Oikeasti olen sitä mieltä että somessa (joka on muuten SOSIAALINEN media) tykkäys on hopeaa, jako on kultaa, mutta vuorovaikutus, se on timanttia.

Muita somejuttuja