Kerrotko mutkikkaasta asiasta yksinkertaisesti…vai kenties toisinpäin?

Tämä nelikenttä kuvaa, miten yksinkertaisesta asiasta voi kertoa monimutkaisella tavalla ja päinvastoin.

Minusta kätevä. Avataanpa.Nelikenttä (avattu tekstinä blogissa)

Kun yksinkertaisesta asiasta kerrotaan yksinkertaisesti

Hyvä oppikirja pikkukoululaisille on tällainen. Tai vaalien äänestyslapun täyttöohje. Aänestäminen ei ole kovin vaikeaa, eikä ohjekaan saa olla.

Kun yksinkertaisesta asiasta kerrotaan monimutkaisesti

Näin voi käydä, jos henkilö haluaa antaa itsestään vähän älykkäämmän tai  hienomman vaikutelman.

Tällaista näkee myös joskus intrassa: lopulta aika yksinkertainen ohje kerrotaan pitkäpiimäisesti, polveillen ja tanakalla kapulakielellä.

Kun monimutkaisesta tulee yksinkertainen

Tämä on mahtava taito, osata selittää vaikeita, monimutkaisia asioita oivaltavasti ja ymmärrettävällä kielellä.

Kun monimutkaisesta saadaan vielä monimutkaisempi

Tilanne, jossa ei itsekään oikein ymmärrä mitä puhuu. On joku idea, mutta selityksen edetessä joutuu yhä pahempaan solmuun. Ja olisiko tieteellisissä teksteissä joskus tätä vikaa?

Törmäsin vastaavaan nelikenttään ensin Helen Swordin kirjassa “Stylish academic writing” (s. 152) ja yllättäen melko samantyyppiseen Henkka Hyppösen kirjassa “Kuinka se tehdään esiintyjänä” (s. 170).