Kuinka kirjoittaa ministerille puhe? Neuvoja Briteistä

“If you are describing a policy, try to personalise it by describing, in the most concrete, practical way possible, what it will do for particular people.” (Working with ministers, s. 103)

Löysin netistä mielenkiintoisen brittioppaan: ”Working with ministers”. Kirja neuvoo, miten ministerille esitellään asioita, miten hänelle kirjoitetaan puheita, miten ministerin puolesta vastataan sähköposteihin ja miten tapaamiset valmistellaan.

Tiivistän tähän nyt, mitä siinä neuvotaan puheen kirjoittamisesta. (Aiemmin kirjoitin ministerin briiffaamisesta).

Yleisiä huomioita

Puheen tarkoitus on vaikuttaa, taivutella, inspiroida – ja viihdyttää. Viihtyminen on tärkeintä, sillä ilman sitä ensimmäiset kolme eivät voi toteutua.

Puhe on huono väline vaikean, abstraktin tai yksityiskohtaisen tiedon välittämiseen. Yksinkertaisesti siksi, että asiat eivät jää mieleen.

Puheella on aina oltava tavoite, ei vain aihe.

Kun kirjoitat ministerille puhetta, selvitä ensin

  • Yleisön koostumus ja mistä he haluavat kuulla.
  • Järjestävä taho ja paikan historia. Ylipäänsä kaikki mieleenpainuva ja jännittävä tieto tilaisuudesta on plussaa.
  • Tilaisuuden luonne ja formaalius.
  • Mitä tapahtuu ennen puhetta ja sen jälkeen. Millaisia esityksiä.
  • Mitä pointteja puhuja haluaa sanoa, mikä on hänen luontainen tyylinsä, improvisoiko hän vai pysyykö suunnitelmassa.
  • Miten puheen aihe linkittyy muuhun politiikkaan ja ohjelmiin.

Kirjoitusvaiheessa muista

Yleensä puheet ovat liian pitkiä. Yhdessäkään puheessa ei saisi olla enemmän kuin 3 asiaa. Ideaali on yksi aihe.

20 minuuttia on maksimipituus, mutta puheesta kannattaa tehdä minuutin liian lyhyt.

Tee ensin yhden sivun raakaluonnos, jonka pohjalta keskustelette jatketaanko tällä idealla. 20 minuutin puheen kirjoittamiseen on hyvä varata kokonainen päivä.

Tärkeä aloitus. Ensimmäisten minuuttien aikana puheessa pitää tehdä miellyttävä huomio yleisöstä tai tilanteesta. Mutta samalla on oltava originaali tai hauska.

Tärkeät ilmoitukset kerrotaan puheen alussa tai lopussa. Keskelle haudataan tylsimmät kohdat.

Mieti siis:
1) Koukuttava alku
2) Yhdistävä teema
3) Mieleenpainuva loppu

Kirjoita suuhun sopivaa kieltä. Puhutun kielen ei tarvitse olla täydellistä. Vaihtele pitkiä ja lyhyitä virkkeitä – lyhyitä enemmän, mutta ei niin paljon että puheesta tulee töksähtelevää.

”Me”-muoto on suositeltavampi kuin ”minä” tai ”te”.

Pilkuta ja pisteytä huolella, sillä välimerkit ovat samalla lausuntaohje.

Oppaassa suositellaan kevyttä huumoria, ”gentle humour”, mutta samalla siitä vähän varoitellaan.

Sitaatit ovat OK jos ne liittyvät asiaan eivätkä ole liian intellektuelleja, ulossulkevia tai kuluneita.

Vältä liian yksityiskohtaista selostamista, abstraktia kieltä ja tilastotykitystä. Kerro mielummin muutama fakta mieleenpainuvalla tavalla.

Konkretisoi numerot: ”Porukka, joka mahtuisi yhteen bussiin.”

Suosittelen: Oppaassa oli vinkkilista puheen retorisista tyylikeinoista alkaen sivulta 106. 

Liippaa asiaa