Moni asia voi mennä viestinnässä pieleen

Tervetuloa ongelmakeskeiseen blogiini!

No joka tapauksessa: olen miettinyt ja piirrellyt viestinnän olemusta.

Itseäni tällainen erottelu auttaa, varsinkin analysoimaan tilanteita jälkikäteen, jos joku on mennyt pieleen.

Ongelma 1: Ei ollenkaan mietitä kontekstia

Kuvassa viestin lähettäjä, vastaanottaja, kanava ja konteksti. Kontekstina on se, että vastaanottaja on bussissa omissa ajatuksissaan.

Touhotetaan vaan omaa asiaa ja unohdetaan vastaanottajan tilanne eli konteksti. Voiko ihminen vastaanottaa tiedon silloin, siinä muodossa?

Esimerkiksi päättäjät lukevat papereita iltaisin ja väsyneinä, joten dokumenteissa pitäisi olla selvä viesti ja lukemista helpottava taitto.

Tästä lisää: Miten briiffata ministeriä

Tai jos ollaan tekemässä kyselytutkimusta, milloin viesti kilahtaa sähköpostiin? Jos maanantaiaamuna, niin se kilpailee kaikkien viikonlopun viestien kanssa.

Tai jos anonyymina pysyttelevä viestinnän ammattilainen kirjoittaa viestintäaiheisia kirjoituksiaan viikonloppuisin ja jakaa ne kansalle lauantai-aamuisin, kun ketään järkevää ihmistä ei kiinnosta työaiheinen kirjoitus.

Ongelma 2: Mietitään lähinnä itseä ja omaa asiaa

Liittyy edelliseen. Ollaan edelleen hurmaantuneita omasta asiasta ja itsestä: “Katso, minulla on tämä kiiltävä esine!”

Anteeksi, moni viestintätoimisto, mutta teidän somekanavissa on joskus aivan liikaa ”Meillä on tämmönen kreisi meinkinki ja meidän Marja kirjotti osuvasti” -juttua. Siitä tulee vähän olo että okei, jatkakaa keskenänne.

Kuvassa viestin lähettäjä, vastaanottaja, kanava ja konteksti. Vastaanottaja ei halua ottaa viestiä vastaan.

Ongelma 3: Väärä kanava

Joskus kanava on vaan väärä. Jos minä rikon työkaverini omakuvalla varustetun kahvikupin ja jätän siitä pelkän lapun, hän ehkä loukkaantuu. Toisin kuin jos pahoittelen vuolaasti kun nähdään.

Minulla on tässä pienoinen henkilökohtainen ongelma. Haluaisin sopia pienet nopeat asiat puhelimessa, koska siinä voi samalla varmistaa, ymmärsimmekö asiat samalla lailla, äänensävyt erottuvat ja noin.

Olen kuitenkin huomannut, että nykyään todella moni inhoaa puhelimessa puhumista. Monen mielestä Skype tai muu pikaviestin olisi parempi. Itse kirjoitan koko ajan, joten haluaisin välillä lepuuttaa sormia. No, yritän löytää itselleni jostain puhelinkaverin!

Kuvassa viestin lähettäjä, vastaanottaja, kanava ja konteksti. Kanava oli väärä, vastaanottaja on loukkaantunut.

Näistä kuvista muuten puuttuu palikoita, kuten vastavuoroisuus, odotukset ja häiriöt.

Suoraan sanoen en ole löytänyt viestinnän teorioista kovin hyviä nykyaikaisia visualisointeja. Saa vinkata vaikka Twitterissä.