Öö…mistä tää siis kertoo?

  • Aluksi on parempi juosta kuin kävellä.
  • Sinun pitää ehkä yrittää monta kertaa ennen kuin onnistut.
  • Linnut harvoin tulevat liian lähelle.
  • Sateella se ei onnistu.
  • Jos monet ihmiset tekevät sitä yhtä aikaa, tulee ongelmia.
  • Tarvitaan paljon tilaa.
  • Se vaatii harjoittelua, mutta pienetkin lapset oppivat sen.

Tajuatko mistä puhun? Auttaako jos kerron, että kyse on leijan lennätyksestä?

Työelämän kirjoittajan tai puhujan pitää kertoa selvästi, millä asialla hän on.

Jos näkee jonkun huitovan, pitää aivan ensimmäiseksi selvittää, onko hänellä hätä vai huitooko hän hyttysiä.

Sama pätee tekstiin.

Lukijan pitää tietää, onko teksti kirjoitettu jonkin ilmiön selittämiseksi, uusien faktojen esiintuomiseksi, väitteen perustelemiseksi, tai onko se vaikkapa tapausesimerkki, joka valaisee yleistä asiantilaa.

Näin neuvoo Steven Pinker kirjassa ”The sense of style”. Puolet kirjasta oli aivan mahtavaa luettavaa, loppuosa ehkä hyödyllisempi niille, jotka kirjoittavat englanniksi.

Suullisessa esityksessä pitää useampaan kertaan muistuttaa, mistä olitkaan puhumassa ja miten mikäkin asia liittyy kokonaisuuteen.

Tämä muuten pätee myös infografiikkaan. Uutismainen otsikko, jossa mieluiten aktiivimuodossa oleva verbi, auttaa katsojaa lukemaan kuvaa.

Kerro selvästi mistä on kyse, oli se sitten leijan lennätys tai hyttysten karkotus. (Tämän kirjoitusten kryptisestä otsikosta ei sitten kannata ottaa mallia, joku muu saisi otsikoida nämä puolestani.)

#100DayProject 56/100. Kirjoitus liittyy sadan päivän piirustushaasteeseen #100DaysProject, jota teen Twitterissä ja Linkedinissä. Joistakin tulee blogikirjoitus samalla.