Selvisin esiintymisestä, kiitos ohjeiden

Näin viestinnän ammattilaisena sitä on teoriassa esitysten teon mestari.

Mutta auta armias kun joudut itse puhumaan.

Minut kutsuttiin kertomaan THL:n visuaalisesta viestinnästä viestinnän ammattilaisten Procomin digijaoksen tilaisuuteen.

Aluksi meni sormi suuhun. Oli liikaa sanottavaa. Voisin puhua visuaalisesta viestinnästä tuntikausia. Minkä kulman valitsen? Montako diaa mahtuu puoleen tuntiin? Mikä olikaan se 10-20-30-sääntö. Tuskaa.

Kunnes onneksi törmäsin Linkedinissä tähän Chris Lysyn hyvään kirjoitukseen esityksen teosta.

Ja – uskomatonta kyllä, noudatin ohjetta säntillisesti. Kerron seuraavaksi miten.

Puheeni aihe: Visuaalisuus tutkimuslaitoksen viestinnässä.
Pituus: 45 min.
Yleisö: viestinnän ammattilaisia.

1. Hyppy yleisön pään sisään

Tai siis yritys hypätä, omassa päässä miettimällä. Kuulija on vähän kuten minä, muttei kuitenkaan. Mitä hän mahtaa haluta?

Päätin kysyä vielä järjestäjältä, digijaoksen puheenjohtajalta Hani Olssonilta.

Hani valaisi minua, että kuulijat haluavat käytännön esimerkkejä ja neuvoja siihen, miten visuaalista viestintää voi organisaatiossa edistää.

Heillä on myönteinen, utelias ja kiinnostununut asenne. Eli loistohomma. Esitys oli tekemistä vaille valmis.

2. Mitähän kuulijalle pitäisi jäädä käteen?

Mitä toivon, että yleisö saa esityksestäni?
Mikä on ”take away” -ajatus?
Minkä muutoksen haluan saada aikaan?

Halusin, että heille tulisi olo että:

Minäpä kokeilen (jotakin visuaalista tekemistä)”
Minäpä ehdotan töissä (fiksua etenemistä visuaalisuudessa)”

3. Mind map kaikesta

Piirsin edellisen vaiheen take away -ajatusten ympärille isolle paperille kaikkea, mikä mielestäni liittyi asiaan. Tässä vaiheessa ei tarvinnut karsia mitään.

Mindmap esitykseni sisällöstä.

4. Juonen tai rakenteen valinta

Te tiedätte sen: hyvässä esityksessä on aina tarina. Tarina…kuten TED-talkseissa on tarina. Täydellinen puhuja kertoo sen dramaattisesti tauotettuna pimeälle katsomolle, ja lopussa yleisö pyyhkii silmäkulmiaan.

Minusta ei koskaan tule sellaista puhujaa. Mutta juonikuvio, se onnistuu.

Dan Roam esittelee esitysten juonenkulkuja visuaalisesti – tämä on pikaversio hänen piirroksistaan, jotka löytyvät kirjasta Show and Tell.

Erilaisia esitysten rakenteita, raportti, opetus, pitch, draama.

Valitsin puheeni rakenteeksi pitchin. Se on näistä toiseksi alin.

Tiesin, että meillä on yleisön kanssa samanlainen tilanne: tietoa on maailmassa valtavasti, mutta viestin selkeyttämiseksi ja ymmärryksen lisäämiseksi tarvitaan myös visualisoitua tietoa.

Yhteinen ongelmamme visualisoinnissa on tekemisen organisointi ja osaaminen: mitä voi tehdä itse, mitä kannattaa ostaa, miten huolehtia laadusta, miten osaamista voi kasvattaa ja miten rahat riittävät tähän kaikkeen.

Minun ratkaisuni on seuraava: tehdään ammattilaisen kanssa mallipohjat/standardit perusvisualisoinneille kuten graafeille ja yksinkertaisille infograafeille. Lisätään tekemisen laatua ja nopeutta, mutta tehdään se kustannustehokkaasti.

Piirsin diat pitchin mukaiseen järjestykseen. (Ja skannasin piirroksen niin että yläosa puuttuu.)

Käsin piirrettyjä dioja.

5. Itse diojen teko

Vihdoin sai avata Powerpointin.

Halusin näyttää alkuun paljon esimerkkejä, mitä olemme THL:ssa tehneet.

Jonkun kuvituskuvan nappasin lempipalvelustani O-danista, joka on kuin ilmaisten kuvapankkien hakukone.

Kaksi kuvaa piirsin.

Tekstiä dioille tuli vähän.

Enkä lopulta aivan noudattanut piirtämääni käsikirjoitusta, vaikka sainkin siitä huomattavaa apua. Mutta vierähti siinä tunti jos toinenkin.

6. Esitys

Esityksessä oli 35 diaa ja aikaa meni vajaa 40 minuuttia, aika rivakka tahti.

Alussa mainitsemani 10-20-30-ohje menee muuten niin, että esityksessä saisi olla 10 diaa, se saisi kestää 20 minuuttia, eikä teksti saisi olla pienempää kuin 30 pistettä.

Olen eri mieltä diojen määrästä. Jos dia on visuaalinen ja se kertoo yhden pointin, voi dioja olla paljon ja niitä voi juoksuttaa nopeastikin.

Jos diat ovat tekstipitoisia kuten ne vaikkapa sote-alalla tuppaavat olemaan, ongelmaksi tulee se, että ihminen lukee huomattavasti nopeammin kuin esiintyjä puhuu. Jos tekstit laittaa yhdelle dialle, kannattaa ne tiputella esiin osissa, ettei yleisö aivan tylsisty.

Esiintyjänä en ole mikään erikoinen, mutta se ei minua niin haittaa. On upeaa nähdä loistavia puhujia, mutta minusta myös innostus ja asian tunteminen kantaa pitkälle.

Itse esitystä en tällä kertaa jaa tässä. Ikävä kyllä sama esitys ei toimi puhuttuna ja jaettuna, vaan itsenäistä tutustumista varten esityksestä pitäisi tehdä tekstipitoisempi versio.

On fiksua tehdä ajatustyö ennen ATK-asioita. Sen ainakin opin.

TallennaTallenna