Tähän tennikseen tarvitaan kaksi

Tähän tennikseen tarvitaan kaksi. Toinen on organisaation viestijä ja toinen aiheen asiantuntija.

Tehtävänä on kirjoittaa yhdessä uutinen.

Kumpi tahansa pelaajista voi aloittaa tekemällä tekstin ensimmäisen luonnoksen.

Sovitaan, että tällä kertaa se on asiantuntija. Hän kirjoittaa tekstin, jossa on tärkeitä asioita, mutta myös tuhtia kapulakieltä. ”Yhteistoimintaa toteutetaan monella tasolla”. ”Haasteena on tarvittavien toimintojen moninaisuus.”

Pallo, eli teksti, on nyt viestijällä. Hän pyöräyttää sitä uusiksi: nostaa tärkeimmät asiat alkuun, muuttaa passiivit aktiivilauseiksi, napsii sanoista turhat lopukkeet pois.

Nyt paljastuu pelin hauska luonne! Asiantuntija ottaa tekstistä kopin ja muokkaa sitä takaisin alkuperäiseen muotoon. ”Yhteistyön” tilalle ”yhdyspinnoilla tapahtuva poikkihallinnollinen ja moniammatillinen yhteistyö”, otsikoksi vetävä passiivi ja niin edelleen.

Ja eikun pallo takaisin viestijän kentänpuoliskolle.

Tätä peliä voi jatkaa vaikka kuinka kauan! Voittaja on se, joka jaksaa pisimpään.

Jotta et luulisi minua ihmishirviöksi, laitan tähän että HUUMORVAROITUS, HUUMORVAROITUS!

Mutta tämä on oikeasti välillä vitsikästä. Joskus tulee kiihkeäkin mittelö siitä, onko ”yhteistyö” sama kuin ”yhteistyötoiminta”.

Kuvassa tennispallo, jonka ympärillä sanaparit pitkä-lyhyt, esimerkiksi koulutuskokonaisuus-koulutus.
Kuva: Työelämän kirjoittajan kannattaa olla valppaana esimerkiksi turhien lopukkeiden kanssa. Tarpeettomia pidennyksiä voivat olla mm. -prosessi, -taho, -taso, -tekijä, -käytäntö, -ratkaisu, -kokonaisuus, -toiminta ja -tarve. Kielipoliisi Riitta Suominen kutsuu ilmiötä ”sanapöhöksi”. Kokeile ainakin kävisikö lyhyempi versio!

Älä ikinä muutu

Oikeasti rakastan tutkijoita ja asiantuntijoita ja kaikkea tietoa, jota he viisaissa päissään miettivät. On turvallista viestiä, kun organisaatiossa on oma faktantarkistus, joka ei päästä löperöä ilmaisua ulos.

On nimittäin nähty esimerkkejä siitä, että tiedotepäässä on ollut epätarkkuutta ja virhe on päätynyt lehtiin ja televisioon asti.

Tiedotteessa “kuluttaa” korvattiin välillä “syömisellä”, mikä kieltämättä kuulostaa sujuvammalta. Tässä se vaan johti harhaan koska lihan luita ei syödä.

Brittitutkimuksessa todettiin tutkimustuloksiin nähden liioiteltuja tulkintoja yli kolmasosassa tiedotteista. Useimmiten liioittelu siirtyi myös niiden pohjalta tehtyihin uutisiin.

Eli tarkkana pitää olla.

Ihanasta yhteistyöstä kiittäen,

Mari

#100DayProject 55/100. Kirjoitus liittyy sadan päivän piirustushaasteeseen #100DaysProject, jota teen Twitterissä ja Linkedinissä. Joistakin tulee blogikirjoitus samalla.