Tarinankerronta ja tiedon visualisointi – pari vinkkiä videolta

Tarinankerrontaa on jauhettu viime vuosina viestinnässä kyllästymiseen saakka.

Yleensä sitä hehkuttavissa artikkeleissa perustellaan miten tarina on välttämätön aivan jokaiselle (koska se herättää tunteita), ja sitten esitellään pari klassista juonikuviota.

Vaikkapa Hero’s quest eli se jossa sankari joutuu ylittämään pelkonsa, joutuu vaaraan, mutta monien mutkien kautta ja auttavan hahmon avulla sitten pelastuu.

Tarinatuokio.

Tutkimus- ja asiantuntijatiedon paketoiminen näihin juonikuvioihin sellaisenaan…huolimattomasti tehtynä näen siinä ihan vaaroja tiedon oikeellisuuden ja eettisyyden kanssa.

Joka tapauksessa se vaatii paljon taitoa ja ajattelua.

En siis ole ihan tarinatintti, mutta tarinan piirteitä hyödynnän.

Katsoin videon tarinankerronnasta datan visualisoinnissa: Data Viz: Are You Telling a Story or Making a Point?

Siinä mentiin käytännön esimerkkeihin, mistä aina pidän.

Kerron tässä muutaman pointin, jos et jaksa katsoa videota.

Datajournalistit osaavat tehdä tyylipuhdasta, mukaansatempaavaa tarinaa yhdistellessään dataa ja ihmisten kohtaloita.

Mutta myös tavalliset tiedon visualisoijat voivat hyödyntää tarinallisuuden piirteitä.

Annotointi eli selitysteksti. Olette ehkä huomanneet, että NY Timesin tai ihan kotoisan Kelan julkaisemissa kuvioissa on nykyään reilun pituinen selitysteksti. Se auttaa lukijaa ymmärtämään kuvaa.

Otsikoksi kannattaa laittaa ihan kokonainen virke. Jos kuviosi kertoo Runebergin tortusta, ehdotan seuraavaa:

95 prosenttia somen käyttäjistä ei ole kiinnostunut syömästäsi Runebergin tortusta

Ja sen lisäksi itse kuviossa voi olla selittävä lause:

Runebergin torttu on murusteleva leivos jonka koristelu muistuttaa silmää

Näille selitysteksteille olisi hyvä miettiä fiksu paikka (tai pari) kuviota tehdessä, ja käyttää muuhun tyyliin sopivaa fonttia ja väriä.

Tässä kirjoituksessa on hurjat 88 esimerkkiä, miten viivakuvioon on lisätty avaavat selitteet.

Entä oletko lukenut megapitkän dataan pohjautuvan jutun, joissa sivu ei tunnu päättyvän koskaan vaan aina putkahtaa lisää kuvioita, ja väleissä on tekstiä?

Sitä kutsutaan ”scrollytellingiksi”. Joskus jutuissa on punainen lanka ja jäntevä lopetus, kuin tarinassa.

Videolla vinkattiin myös tutkimuksesta, jonka raportoinnissa oli yhdistetty dataa ja tarinankerrontaa.

USA:n pitkäaikaistyöttömistä kertova ”27 weeks and counting” on tutkimus, josta on tehty dataan pohjautuva juttu verkkosivulle. Paljon oikeita ihmisiä ja tutkimustietoa. Se on hieno.

Itse raportti on kuitenkin ihan tavallinen pötkömäinen pdf-raportti, kurkkasin sitäkin.

Videon otsikko sanoo, että monia juttuja kutsutaan nykyään tarinaksi, vaikka kyseessä on ennemminkin pointti tai väite. Ollakseen tarina, jutun pitäisi vedota tunteisiin ja siinä pitäisi olla kliimaksi.

Se oli semmoinen video.