Vahvistava sana ei aina tee viestistä vahvempaa

Piirroskuva miehestä ja teksti "EI Möttönen, hän on todella rehellinen mies!".

”Suunnittelutyömme on hyvin käyttäjälähtöistä.”
”Alueen yritystoiminta on erittäin vastuullista.”
”Ei Möttönen, hän on todella rehellinen mies!”.

En tiedä mitä te ajattelette, mutta minä epäilen, ettei Möttösellä ole ihan puhtaat jauhot pussissa.

Vahvistava adverbi kuten ”erittäin, hyvin, erityisen, erinomaisen, todella” voi toimia juuri päinvastoin kuin mitä kirjoittaja toivoo.

Se lieventää pääsanan merkitystä.

Ylimääräinen kuvailu voi muuttaa asian tulkintaa niin, että joko-tai-asiasta (vaikkapa rehellinen – ei rehellinen) tuleekin lukijan mielessä asteittainen asia.

On järkevämpää olla laittamatta lukijaa miettimään, miten rehellinen kaveri onkaan kyseessä.

Voi sanoa lyhyesti, että Möttönen on rehellinen, suunnittelu on käyttäjälähtöistä tai yritystoiminta on vastuullista.

Minua on aina häirinnyt ylimääräiset kuvailevat sanat, mutta en ole ihan saanut kiinni miksi.

Tämä huomio on Steven Pinkerin kirjasta ”The sense of style”. Pinkerin kirjassa on oivallista pohdintaa siitä, miksi kapulakieli ja jargon tarttuu niin sitkeästi asiantuntijan ilmaisuun.

Vinkki: Tuntematon kirjoittaja (ei Mark Twain, vaikka kunnia on siirretty hänelle) on neuvonut korjaamaan kaikki tällaiset vahvistajat sanalla ”damn”, eli “hiton”. Olemme hiton vuorovaikutteisia ja teemme hiton hyvää työtä! (Silloin tajuat karsia ne pois.)

Kuvassa nainen joka sanoo: "Olemme hiton vuorivaikutteisia ja teemme hiton hyvää työtä."

Kirjoitus liittyy sadan päivän piirustushaasteeseen #100DaysProject, jota teen Twitterissä ja Linkedinissä. Tällä kertaa tekstistä tuli vähän pitkä niin laitoin tänne.